Dear diary...

Päiväkirjavalmennukset

Päiväkirjavalmennusten tarkoituksena on inspiroida virtuaalihevosharrastajia kirjoittamaan enemmän ratsuilleen päiväkirjaa iän ikuisten nimi listaan -valmennusten sijaan. Tässä tavassa valmentaja pääsee vähän helpommalla, mutta valmennettavan täytyy tehdä ihan pikkuisen töitä sen eteen, että ratsukko valmentautuu lajissaan. Ihan niin kuin oikeassakin elämässä.

Allekirjoittaneena voin itsestäni todeta, etten ehkä ole maailman paras päiväkirjatekstien kirjoittaja enkä niitä ole kovinkaan monelle virtuaalihevoselleni kirjoittanut. Uskon kuitenkin voivani motivoida muita kirjoittamaan tekstejä hevosilleen ja ehkä samalla inspiroidun itsekin. Kuitenkin sanotaan, että aina valmis ekspertti ei ole kaikkein paras opettaja vaan sellainen, joka on itsekin joutunut tekemään töitä onnistuakseen.

Koska päiväkirjojen inspiroinnit ovat julkisesti näkyvillä internetissä en tietenkään voi ketään velvoittaa ilmoittamaan minulle, jos niistä ottaa inspistä omaan päiväkirjakirjoittamiseensa. Kuitenkin toivon, että jokainen, joka inspirointeja käyttää edes ilmoittaisi minulle niitä käyttäneensä, niin saan tuntea itseni sitten vähän merkityksellisemmäksi.

Pohjalla prosessikirjoittaminen

Miten sitten osaan inspiroida muita kirjoittamaan päiväkirjatekstejä, jos en niitä itse jaksa väkerrellä? Taustallani on hieman koulutusta prosessikirjoittamisesta ja lisäksi oma haluni oppia asiasta lisää. Prosessikirjoittamisessa ei pyritä valmiiseen tekstiin heti, vaan pienten välivaiheiden ja kirjoitetun tekstin prosessoinnin kautta teksti vähitellen valmistuu.

Näissä päiväkirjavalmennuksissa minä olen tehnyt sen isoimman työn, kirjoittamisen suunnittelun, ainakin jollekin tasolle asti. Tällöin hevosen omistajalle jää se kaikkein helpoin(?) osuus: itse päiväkirjatarinan kirjoittaminen.

Osallistuminen päiväkirjavalmennukseen

Voit osallistua lähettämällä sähköpostin osoitteeseen weemvirt@gmail.com. Otsikoi viestisi tyyliin "Bairdonin 1. päiväkirjavalmennus" ja kerro viestissä oman nimimerkkisi, valmennukseen tuomasi ratsun nimi ja osoite sekä liitä mukaan päiväkirjatekstisi, joka perustuu alla kerrottuun tuntirunkoon ja muihin ennakkotietoihin. Ennen tai jälkeen osallistumisesi lisäät päiväkirjatekstin ratsusi sivuille ja minä lisään päiväkirjatekstisi päiväkirjavalmennuksen sivuille inspiroimaan muita.

Osallistuminen yhteen päiväkirjavalmennukseen ei sido tai velvoita osallistumaan mihinkään muuhun valmennukseen. Saat siis osallistua juuri niin moneen valmennukseen kuin haluat, ja tottakai saat valita olemassa olevista valmennuksista juuri ne, joihin haluat osallistua. Voit myös vapaasti vaihdella ratsua, jonka kanssa osallistut valmennuksiin. Päiväkirjateksteille en myöskään määrää tiettyä minimi- tai maksimipituutta, sillä jokainen kirjoittaa oman hevosensa tai poninsa päiväkirjaa juuri niin, kuin itse haluaa.

Päiväkirjavalmennukset

Valmennusten tasoista lisää Valmennukset-sivulla.

1. päiväkirjavalmennus

Laji: Esteratsastus
Taso 2: Yksittäiset esteet

Tuntirunko
Alkuverryttely: Ravissa ja laukassa ympyröitä ja voltteja, pystyn hyppäämistä
Harjoitus: Lankun, muurin ja viuhkan hyppäämistä, jos aikaa jää, myös vesiesteen ylittämistä
Loppuverryttely: Kevyessä ravissa puomeja ja ympyröitä

Olosuhteet
Aika: Alkusyksyn ilta
Sää: +15°C, aurinkoista ja tuulista, eilispäivän sade on kastellut maan
Paikka: Maa valinnainen, valmennus pidetään valaistulla hiekkakentällä
Valmentaja: Mo Tarrison, englantilainen huippuvalmentaja Keski-Euroopasta, vaatii hyviä lähestymisiä ja muutenkin tarkkaa tekemistä
Ratsastajan olotila: Hyvä, energinen ja pirteä olo, vähän jännittää erikoisten esteiden hyppääminen
Ratsun olotila: Vähän kireä matkasta, yhteistyöhaluinen (hevosen luonteeseen soveltuvasti)

Mahdollisia yllätyksiä
1. Lentävät lehdet säikäyttävät ratsastajan, ratsun tai molemmat
2. Mo Tarrison onkin ratsastajan kadotettu eno
3. Satula on rikkoutunut matkalla, mutta meno jatkuu silti
4. Ratsu loukkaa itsensä ja eläinlääkäri tulee hälyttää paikalle
5. Ratsastajan sukat eivät sovikaan ratsun satulahuopaan ja tämähän on katastrofi!

Valmennuskertomukset (klik)
Aavetyttö ja Bizzaro Vegas

Laitoin Bizzaron kiireesti kuntoon ja saavuimme puolijuoksua kentälle, jossa valmentajamme Mo Tarrison jo odottelikin meitä. Maa oli kostea, lehdet putoilivat puista. Ihan mukava sää ratsastamiselle. Nousin selkään ja kiristin vyön. Jalustimet olivat eilisen hyppäämisen jäljiltä sopivat, joten lähdin kävelemään pitkin ohjin uralle. Mo käski ottaa ohjat käteen ja tehdä alkuverryttelyt sillä aikaa, kun hän kasasi esteet. Olin toki jo kantanut puomeja kentälle ennen valmennuksen alkua. Bizzaron karva kiilteli iltaauringon valossa. Jo alkulämmittelyissä se tuntui tavallista energisemmältä. Raippaa en missään nimessä kaivannut. Siirryin raviin ja rupesin kääntelemään hevostani volteille. Se taipui hyvin ja kuunteli apujani tarkkaavaisesti. Hetken päästä se laski päätään alas ja myötäsi niskasta. Nostin laukan ja laukkasin ensin reippaasti kentän ympäri, ennen kuin aloin tehdä voltteja. Nyt Bizzaro jo hieman innostui eikä olisi viitsinyt koota laukkaa niin paljoa, että pystyisi kääntymään 10m voltille. Tällä aikaa Mo oli rakentanut meille pystyn ja lähestyimme sitä laukassa. Ensin Bizzaro hyppäsi kenguruloikalla yli, mutta seuraava hyppy oli hyvä. Ainakin omasta mielestäni. Mo huomasi paljon kehhitettäviä asioita ja minulla oli vaikeuksia muistaa ne kaikki seuraavassa hypyssä. Se olikin sitten jo kaikkien mielestä parempi hyppy. Käteni eivät heiluneet, lähestyminen oli hyvä... No, sitten olikin muurin vuoro. Annoin Bizzaron ensin katsella sitä hetken. Ravasin kentän toiseen päätyyn ja annoin sisäpohkeella pienen merkin laukannostosta. Bizzaro reagoi heti ja nosti oikean laukan. Muurin nähdessään se kiihdytti, sen askeleet menivät sekaisin ja koko este hajosi, kun Bizzaro rynnisti sen läpi. Mo huomautti nyt hieman ärtyneenä puolipidätteistä ja hevosen hallinnasta. Nämä kaksi asiaa mielessäni lähestyimme muuria uudelleen. Tällä kertaa se meni hyvin ja hymy palasi Mon huulille. Tehtävä vaihtui, ja nyt oli tarkoitus hypätä viuhkaa. Mo painotti, että laukan tuli olla hieman lyhyempää kuin äsken ja hevosen tuli olla hallinnassa niin, että se hyppäsi esteet suoraan keskeltä. No, kokeilimme kerran, kaksi, kolme ja vasta neljännellä onnistuimme Mon mielestä tarpeeksi hyvin. Olin juuri keskustelemassa valmentajan kanssa teistä, kun kova tuulenpuuska karisutti läheisestä pihlajasta lehtiä. Yksi lehdistä osui Bizzaron turpaan ja se säikähti. Siispä sain ensimmäistä kertaa ikinä tuntea, että Bizzaro ei ole hallinnassani. Se pukitteli ja laukkasi ympäri kenttää. Onnistuin rauhoittamaan sen kääntämällä voltille ja hidastamalla. Silti se vielä puhisi ja katseli säikähtäneenä ympärilleen. Mo sanoi, että rauhoittelisin sen kunnolla ja hyppäisin sitten vesiesteen. Menin taas ensin katselemaan vesiestettä, ja Bizzaro ei ollut siitä millänsäkään joten hyppäsimme sen. "Ensimmäinen täydellinen suoritus tänään", Mo sanoi hidastettuani Bizzaron käyntiin. Olin itsekin tyytyväinen, joten lopetimme hyppäämisen tältä päivältä. Ravasimme vielä muutaman maapuomin yli ja siirryimme sitten käyntiin. Olipa kivaa olla pitkästä aikaa valmentautumassa :)

Soneü ja Tuulen Tempaus

"Peruutin Tepan ulos trailerista, ja kiinnitin sen tallin ulkopuolelle harjauspuomiin. Piakkoin alkaisi Mo Tarrisonin pitämä estevalmennus Bairdonissa, ja olin ilmoittautunut siihen Tepan kanssa. Nostin satulan valmiiksi harjatun orin selkään, ja puin tälle suitset päähän. Mo odotteli meitä jo kentällä kun talutin kireän hevosen sinne, ja nousin selkään. Tepa oli vähän ymmällään uppo-oudosta valmennuspaikasta, mutta toivoin tämän tottuvan paikkaan pian. Maiskautin Tepan liikkeelle hyväntuulisena ja energisenä ja korjasin istuntaani Mon ohjeiden mukaisesti. Pikaisten alkukäyntien jälkeen siittyimme raviin. Ravissa teimme suuria voltteja sekä ympyröitä, ja asetin Tepaa vähän liikaakin. Ori totteli kuitenkin moitteettomasti, eikä uusi ympäristö haitannut enää ollenkaan. Kun hevosen lihakset olivat tarpeeksi lämmenneet, aloitimme laukkatyöskentelyn. Tepa laukkasi voimakasta ja reipasta laukkaa, ja selvästikkin paloi halusta aloittaa hyppääminen. Hyppäsimme aluksi n. 80cm pystyä, jonka ori selvitti kovaa ja korkealta. Tänään hyppäisimme kuitenkin erikoisesteitä, mm. lankkua, muuria ja viuhkaa, ehkä vesiestettäkin, joista ei Tepalla, saatika minulla sitten paljon kokemusta ole. Luotin kuitenkin hevoseeni, ja pienen tauon jälkeen jatkomme hyppäämistä. Aloitimme lankkuesteellä, joka oli ilmeisesti orilleni tylsimmistä tylsin este, sillä Tepa laukkasi rennosti esteelle, ja ponkaisi laiskasti sen yli. Mo ei ollut kovinkaan tyytyväinen suoritukseemme, vaikka ponnistuspaikka olikin osunut nappiin. Pääsimme siis laukkaamaan uudestaan kohti estettä, tälläkertaa Tepakin kuunteli, ja laukkasi tuttua vahvaa laukkaansa, ja hyppäsi upeasti. Mo nosti hieman estettä, mutta Tepa ylitti sen edelleen hyvin. Jatkoimme muurin harjoittelemisella. Muuria Tepa hieman vierasti, mutta muutaman harjoituskerran jälkeen hyppäsi hyvin. Viuhkan ylitys sujui mallikkaasti, ja lopuksi yhdistimme näitä kaikkia, ja hyppäsimme rataa. Radalla Tepa empi muutaman kerran, mutta ponnisti kuitenkin oikealta kohdalta, ja selvitimme radan kunnialla. Ajan käydessä tiukille päätimme jättää vesiesteen pois valmennuksesta, ja jatkaa loppuverryyttelyillä. Mo kantoi puomeja kentälle, ja ylittelimme Tepan kanssa niitä ravissa. Valmennus oli kaikin puolin onnistunut."

joel ja Exant Rubies, "Rupert"

"Pruu, Rupert!" Ärähdin hevoselleni, joka kiirenvilkkaa tepasteli ulos uututtaan kiiltävästä rekastamme. Edes kireällä vedetty ketju ei pysäyttänyt tätä veijaria, vaan se huiteli ympärilläni hirnuen ja korskuen. Nykäisin narusta, mikä sai Rupertin palaamaan maan pinnalle ja olemaan sen kymmenen sekuntia paikoillaan, jotta sain varusteet kimon orini selkään. Hoitajani punttasi minut selkään ja lähdin jännittynyttä käyntiä kohti kenttää ja siellä odottavia esteitä. Herra Tarrison, tarkka ja kurinalainen valmentajamme tuijotti kentän laidalla meitä kuin pahaisinta roskasakkia. Nelaisin. Nyt ei ole aika jänistää, ajattelin ja painoin pohkeeni jähmettyneen Rupertin kylkiin. Sekin taisi aistia herra Tarrisonin kireyden. Tai omani.

Kentällä oli meidän lisäksemme verryttelemässä muutama muukin ratsukko ja kaikki näyttivät keskittyneiltä ja luottavaisilta. Aloin itsekin rentoutua, ehkei tämä olisi niin kamalaa. Nostin laukan ja annoin Rupertin viilettää pitkän sivun kevyessä istunnassa.
- What are you doing! Voi hyvänen aika, ethän voi antaa hevosen mennä pitkäksi kuin nälkävuosi mennessäsi hieman reippaammin! Pidätä, kokoa ja pidä pohje lähellä! Kentän keskeltä kuului huuto. Oliko se minulle? Olin ainoa, joka laukkasi reippaasti. Salamana nappasin ohjat käteen ja tiivistin pohjettani, jolloin Rupert nopeasti kokosi itsensä säilyttäen kuitenkin reippaan rytmin.
- Oh dear, teissä onkin paljon työtä. Onhan hevosesi sentään hypännyt näitä esteitä aikaiemmin? Herra Tarrison kysyi.
- On, herra Tarrison, vastasin reippaasti.
- Kutsu vain Mo'ksi, herra Tarrison – anteeksi, Mo – sanoi ja hymyili. Ehkei hän olekaan niin pelottava kuin mitä ulkomuodoltaan antaa ymmärtää. Olin niin väärässä.

Aloitimme työskentelemällä pienellä pystyllä. Voi ei, yksittäinen este keskellä valtavaa kenttää, ei hyvä. Tunsin takapuoleni alla Rupertin aikapommin tikityksen, kun nostin laukan ja käänsin kohti pientä, alle metristä pystyä. Laskin mielessäni askeleet, mutta aivan yhtäkkiä, kaksi askelta ennen hyppyä Rupert räjähti valtavaan loikkaan minun jäädessä autamattomasti jälkeen. Tärähdin orini vahvalle kaulalla sen jatkaessa iloista pukitteluaan pitkin kenttää. Eihän minulla ollut mitään mahdollisuuksia pysyä selässä vaan tipahdin kuraiselle hiekalle. Mo pyydysti Rupertin käsiinsä.
- Oletko tarkastanut satulasi? Näyttäisi että runko on hajonnut, Mo tokaisi tuimalla ilmeellä. Voi ei, tämä tästä vielä puuttui. Ilmeisesti matkalla satula oli jäänyt puristuksiin, mikä oli katkaissut vanhan ja raihnaisen lempisatulani puurungon. Ei auttanut muuta, kuin riisua satula ja jättää kesken. Vai mitä vielä..

- Voi tyttöseni, et sinä minnekään pääse, kapua selkään, minä punttaan! Mo hihkaisi selkäni takana. Ilman satulaa?! Rupertilla?! Ei, ei ikimaailmassa! Mutta niin siinä vain kävi, että löysin itseni valkoisen orini selästä, vailla minkäänlaista tukea. Lähestyin uudestaan pystyä. Mo karjui ohjeita, käsi alas, pohje kiinni, älä hyppää ennen, voltti, pidätä, myötää, anna mennä, ei noin kovaa...

Jollain ilveellä selvisin putoamatta hypyistä. Seuraava tehtävä koski erikoisesteitä. Aloitimme noin 110 cm korkealla lankulla, jonka edessä oli apupuomi. Rupert on aina ollut hieman huolimaton lankuilla, kuvitellen, että kyllä se pysyy siellä puomin tavoin. Mo käski minun vakauttaa istuntani ja pitää pohje lähellä ja antaa pieni huomautus hieman ennen estettä. Ohjeita totellen ylitimme lankun hyvässä rytmissä ja pudottamatta! Taputin uljasta ratsuani, joka selkeästi nautti erilaisesta tyylistämme.

Seuraava tehtävämme oli ylittää muuri reippaassa, mutta kontroilloidussa laukassa. Lähestyin muuria varman oloisesti, mutta hukkasin ponnistuspaikan. Mistä hyppään, mistä hyppään! Ajattelin ja vaistomaisesti otin ohjaa ja jännityin. Rupert, joka ei koskaan kiellä, ei kieltänyt nytkään, vaan tuijotti muuria kuin pahaisinta hirviötä ja lähti hurjalla loikalla tuon monsterin yli. Yritin mahdollisuuksieni mukaan mukautua, mutta pystyin jo kuulemaan korvissani Mo'n rääynnän.
- No no and one time no! Sinun tulee lähestyä erikoista estettä rennosti. Pidä pohje lähellä, mutta älä luo hevoseesi noin suurta painetta! Selvä, uusi yritys ja kunnialla maaliin.

Loppuvalmennus sujui hyvin ja sain paljon ohjeita rentoutumiseen. Käteni olivat kuin vispilät ja pohkeeni täysin irti hevosesta. Ilmeisesti osasi kuitenkin korjata ongelmani, sillä loppuverryttelyssä Mo jopa kehaisi käsieni vakautta.

Onneksi se on nyt ohi.

Jenni R ja Lledrith Arthiwch

Viileän tuulenvireen leyhyttäessä hiuksiani kiskoin epätoivoisesti takkiani kiinni; viisitoista lämpöastetta ei todellakaan ollut mielestäni tarpeeksi lämmintä. Tälle päivälle oli luvassa brittiläisen Mo Tarrisonin estevalmennus Artun kanssa. Huippuvalmentajaksi kehutun herra Tarrisonin tapaaminen jännitti hivenen, tähän saakka valmentajani olivat olleet keskitasoa ja useimmiten hyviä ystäviäni, mutta tällä kertaa meidän olisi esiinnyttävä eduksemme - en uskonut, että tämä huipputason brittiherra jaksaisi tosiaan katsella koko tunnin ajan Artun kettuilua, jos se sellaiseksi heittäytyisi. Paikan päälle päästyäni otin Artun ulos traikusta ja ryhdyin varustamaan oria. Poni vaikutti hivenen kireältä ja normaaliakin sähäkämmältä, johtuisiko pomppuisesta matkasta? Varustus meni kuitenkin harvinaisen hyvin orin ollessa lähinnä kiinnostunut miljööstä ja puitteista. Juuri kun olin saanut Artun ja itseni valmiiksi ja aloin juuri huolestua jatkosta (enhän tiennyt minne mennä!), näin suurin piirtein keski-ikäisen, pitkän ja ankaran näköisen miehen kävelevän reippaasti varustuspaikkaa kohti. Mies esitteli itsensä Mo Tarrisoniksi, ja pyysi sinuttelemaan heti kättelyssä. Vankka kädenpuristus kertoi jo paljon Mo Tarrisonista: tämä valmentaja ei taatusti antaisi minun eikä myöskään pippurisen ratsuni Artun lepsuilla, vaan edessä olisi rankka tunti.

"Odotan sinun olevan erityisen tarkka tänään, sillä en siedä puutteellisia lähestymisiä tai hutilointia selässä", Mo sanoi oitis suljettuaan kentän valkoisen lankkuaidan portin. Lausahdus sai minut panikoimaan lievästi ja nielaisin vähän liian näkyvästi, ja haukansilmäinen valkkumme huomasi sen ja hymähti lievästi. Pakottauduin rauhoittumaan ja toistelin itselleni "hyvin se menee" ja "olet ollut valkoissa ennenkin" -tapaisia asioita. Lopulta istuntani näytti ilmeisesti rentoutuneen riittävästi, jotta valmennus saattoi alkaa täydellä teholla. Aloitimme harjoitusravilla, mutta jännittynyt alaselkäni ei joustanut laisinkaan ja se mahtoi näyttää varsin tönköltä. Siispä en ihmetellyt lainkaan, kun hetken kuluttua Mo käski minua nousemaan kevyeen istuntaan, "jotta hieno ponisi saa käyttää selkäänsä ilman perseesi painoa", kuten hän sanoi. Volttien ja ympyröiden jälkeen toistimme samaa laukassa, ja kevyt istunta alkoi jo lievästi rasittaa selkääni ja jalkojani.

"Nosta ne kädet ylös sieltä säästä! Ei se poni pidä siitä, että hiplaat sen säkää tai harjamartoa koko ajan!" Aivan niin. Kädet. Niistä minulle aina valitettiin, minkäs minä sille voin jos käteni tuntuvat välillä olevan kuin kaksi rautamöhkälettä! Yritin kuitenkin sisukkaasti pysyä kevyessä istunnassa ja samalla pitää käsiäni hyvin, kun Arttu päätti heittää leikiksi koko jutun ja "säikkyi" tuulen kuljettamia syyslehtiä ja aloitti hurjan pukkisarjan. Yllätyin hieman liikaa ja ennen aikaansa löysin itseni sylkemästä hiekanmujuja suustani. Ja kaiken huipuksi uusissa kermanvaaleissa ratsastushousuissani oli nyt kostea läikkä reiden kohdalla: maa oli ilmeisesti edellisillan sateista kostea ja olin lojunut siinä tarpeeksi kauan, että housuni ehtivät imaista kaikki mahdolliset märkyydet maasta. Mo reagoi nopeammin kuin minä, ja sai pyydystettyä orin kunnioitettavan pikaisesti - ei kun takaisin selkään vain! Nyt miehellä oli kasvoillaan rohkaiseva hymy, ja tästä reipastuneena otin ohjat tiukasti kätösiini ja keskityin sataprosenttisesti ratsastukseeni. Takaisin satulaan päästyäni Arttu yritti pariin otteeseen singota minut takaisin tantereeseen, mutta päättäväinen otteeni sai orin talttumaan tarpeeksi, jotta pääsimme jatkamaan valmennusta eteenpäin.

Mo oli verkan alun aikana kasannut kentän keskelle pientä, noin 50-senttistä iloista punavalkoraidallista pystyä. Hyppy näytti simppeliltä, ei mitään erikoisuuksia siis tällä kertaa. Mon ohjeistus oli suurin piirtein luokkaa "rauhallisessa laukassa, et tarvitse paljoa vauhtia esteelle, pikku hyppy, älä ylidramatisoi myötäyksen tai istunnan kanssa". Helpommin sanottu kuin tehty, ajattelin, sillä Arttu tunnettiin tallissamme paremmin nimillä "tykinkuula" tai "katujyrä". Nostin laukan, työstin sitä sopivaksi ympyrällä hetken, lyhensin vielä hiukan lisää ohjia ja sitten vasta ohjasin orin linjalle. Aiemmin tarkkaavaisesti lähes luimussa olleet korvat sojottivat nyt kuin kaksi sarvea, laukka kiihtyi entisestään ja pidätteeni kaikuivat ilmeisesti kuuroille korville Artun karauttaessa matkaan hullun lailla. Roikuin kyydissä juuri ja juuri, hyppy sentään onnistui hyvin, mutta esteen jälkeen sain tehdä töitä orin pysäyttämiseksi. Oh shit, ajattelin nähdessäni Mon ilmeen tämän kävellessä pystyn viereltä meitä kohti. Nyt tulisi pahimmanlaatuinen läksytys...

"Sinulla on hieno poni, mutta et osaa hallita sitä tarpeeksi. Se vain juoksee altasi eikä odota pyyntöjäsi. Uudestaan. Niin kauan kunnes se pysyy allasi eikä rynnistä kuin raivo härkä", Mo valisti. Me niin ollaan täällä vielä huomenaamullakin, tuumin ääneti mielessäni ohjatessani oria jälleen esteelle. Toisella kerralla keskityin pidättämään; mieluummin vaikka ravia kuin ylihurjaa laukkaa, ja tällä kertaa Arttu - ihme kyllä - odotti paremmin ja hypystä tuli vielä laadukkaampi kuin äsken! Mo kehui meitä pikaisesti, ennen kuin ehti sättimään minua kädestäni jälleen - myötäys oli ollut puutteellinen, olin näemmä ollut niin keskittynyt pidättämiseen, että käsi ei tajunnut lopettaa pidättämistä esteen päälläkään. Paremmin kuitenkin kuin viime kerralla! Otimme esteen vielä kolme kertaa uusiksi, kerran tähän samaan suuntaan ja kaksi kertaa toisessa kierroksessa, ja suorituksemme sen kuin paranivat loppua kohden. Päästin Artun kävelemään pitkin ohjin välikäyntejä Mon rakentaessa itse tehtävää, joka tällä kertaa näytti olevan erikoisesteitä.

"Ensin tulet tuon lankkuesteen tuolla, näetkö? Juuri se siellä, tule laukassa ja pidä poni allasi. Ihan kuin äsken, ei muuta eroa kuin se, että puomit ovat lankkuja ja korkeutta on kymmenisen senttiä lisää", Mo summasi ennen kuin pääsin kokeilemaan. Lankkuja meiltä Dinnewracista ei löydykään, joten tämä olisi ensimmäinen laatuaan Artulle. Nostin laukan, ohjasin esteelle, tein puolipidätteitä ja leiskautimme esteen yli muistuttaessani koko ajan itselleni myötäyksestä, jonka tiesin kyllä tällä kertaa onnistuneen. Mo oli myöskin suoritukseen tyytyväinen. Toistimme sen muutamaan kertaan, ennen kuin Mo uudisti tehtävänannon.

"Aloitat taas lankusta, sitten teet ympyrän L:n päädyssä ja suuntaat muurille, jonka päällä pyrit vaihtamaan laukan. Jos ei vaihda, niin tee ympyrä C:n päätyyn jossa vaihdat sen. Sen jälkeen pitkän lähestymisen päässä tuo punainen viuhka. Onnea yritykseen!" Mo oli sentään rohkaiseva, itsestäni en tiedä, sillä varsinkin viuhka näytti uhkaavalta. Ja vielä pitkän lähestymisen päässä. Mo huomasi huolestuneisuuteni ja kysäisi, onko jossain kohtaa erityinen ongelma. Emmin hetken, ennen kuin vastasin: "Kymmenen askelta mahdollisuuksia Artulle ryöstäytyä käsistä, kymmenen askelta mahdollisuuksia minulle huolehtia kaikesta liikaa ja tartuttaa hermostuneisuus poniin joka heittää minut taas selästä ja housuihin tulee toinenkin märkä läntti ja poni karkaa ja hyppää aidan yli ja katkoo jalan ja ..." vaikenin lopulta, sillä Mon kasvoja koristi nyt villi virne, kaikesta päätellen miekkonen oli räjähtämäisillään nauruun kaikesta selityksestäni! Naurahtaen hän kehotti hillitsemään itseni - "hold your horses" - ja huokaisten nostin laukan.

Ensimmäinen este sujui peräti hyvin, ja ehdin jo vähäsen rentoutua... Kunnes tajusin edessä häämöttävän, suorastaan hemmetin massiivisen ja jyhkeän 70-senttisen muurin lähestyvän kovaa tahtia, ja juuri ennen estettä puristin silmät kiinni jännittyneenä - ja sitten Arttu teki sen, mitä se ei ole ikinä, IKINÄ aiemmin tehnyt; se kielsi! Ällistyneenä lensin jo toista kertaa saman päivän aikana santaan, mutta tajusin pitää kiinni ohjista ja niinpä ori ei päässyt karkuun. Kömmin takaisin selkään vieläkin hieman ällistyneenä. Mon reipas taputus selkääni pudisti viimeisetkin tomut takinselkämyksestä ja samalla herätti minut todellisuuteen: ajatukseni menivät suunnilleen rataa "hemmetti soikoon, tässäpä tosiaan 130-ratoja voittanut esteratsastaja ja tallin lupaavin pikkuponi, mitä hittoa, nyt nainen ryhdistäydy". Ilmeeni muuttuminen ällistyneestä päättäväiseen palautti hymyn Monkin huulille ja entistä itsevarmempana lähestyin uudelleen tuota surkean pientä pystyä. Arttu vaistosi selkeästi mielialani muutoksen ja hyppäsi loistavasti. Viuhkan ylitin samalla mielialalla enemmän tai vähemmän kunniakkaasti, ja Mo oli aiempaakin ylpeämpi valmennettavistaan.

Loppuverryttelynä otimme puomeja ympyröillä ravissa, Arttu oli tosiaankin juossut energiansa irti ja oli nyt suorastaan miellyttävä ratsu, ja minäkin olin rentoutuneempi. Verkkojen jälkeen Mo etsi minut vielä käsiinsä antaakseen lopullisen palautteensa verbaalisessa muodossa: "Alku antoi odottaa hieman vähemmän, mutta teistä kuoriutui oikein soma pikku ratsukko, jota oli ilo valmentaa. Arttu suoritti osansa erinomaisesti, kunhan oma mentaalinen puolesi oli tasapainossa etkä empinyt liikoja. Istunnassa moitittavaa oli käsissä, jotka tosiaan painuivat hivenen alas sekä välillä jäit hieman jälkeen myötäyksen kanssa kun keskityit orin käsissäpitämiseen. Hyvin hoidettu kuitenkin molempien osalta!" Hyvästien jälkeen suuntasin takaisin traikulle ja hoidin ponin matkustuskuntoon. Ilta oli jo ehtinyt pimentyä ja pelkäsin hieman ajaa kotiin tuntemattomilla teillä, mutta lopulta pääsin kuitenkin onnellisesti ja turvallisesti kotiin.

weem ja Re-Spender

Tänään meillä Pellen kanssa oli Mo Tarrisonin pitämä estevalmennus Bairdonin kentällä. Kenttä oli märkä eilisen sateesta, mutta eipähän onneksi pölynnyt. Tuuli vietävästi ja lehtiä lenteli ympäriinsä jatkuvasti. Onneks Pelle ei niistä lehdistä ihan kamalan paljoa välittänyt, vähän katseli jos tuli tylsä hetki.

Pelle tykkää rataesteistä ihan hirmuisesti ja nytkin se oli koko ajan vetämässä mille tahansa esteelle, jonka Mo sai rakennettua valmiiksi. Tänään treenissä oli vähän erikoisempien esteiden hyppäämistä, mm. lankkua, muuria ja viuhkaa. Pellen kanssa ei tarvitse jännittää, että hyppääkö se, koskaan se ei vielä ole kieltänyt, mutta eipä me olla viuhkaa ennen hypättykään.

Alkuverryttelyn ja lämppähyppyjen jälkeen alkoi varsinainen treeni. Pelle tahtoi ryöstää jok'ikiselle esteelle ja sain roikkua sen ohjissa kiinni minkä pystyin, istuntapidättämistä tokikaan unohtamatta. Mo ei oikein tykännyt tästä ratsastustavasta, joten hän neuvoi vinkin jokaiselle sormelle, miten saisin Pellen kuuntelemaan paremmin. Lopputunnista Pelle pysyikin jo paremmin hanskassa, kumpa vain muistaisin Mon vinkit vielä huomennakin...

Oli kiva treenata oikein kunnon valmentajan johdolla ja vielä noita erikoisempia esteitä, joita ei yleensä kotiharjoittelussa jaksa rakentaakaan. Pelle ei ollut moksiskaan erinäköisistä esteistä, vaan hyppäsi loistavilla pompuilla, niinkuin aina. Loppuverryttelyn puomeja se ei sentään pomppinut, vaan ravasi nätisti yli. Hyvä poika!

2. päiväkirjavalmennus

Laji: Kouluratsastus
Taso 2: Helppo B

Tuntirunko
Alkuverryttely: Käynnissä ja ravissa pysähdyksiä, tempon muutoksia, ympyröitä
Harjoitus: Siirtymiset ravista käyntiin, ravista laukkaan, käynnistä raviin ja käynnistä laukkaan, pysähdyksestä raviin, peruutuksesta raviin, keskilaukka
Loppuverryttely: Kevyessä ravissa kolmikaarista kiemurauraa

Olosuhteet
Aika: Syksyinen aamupäivä
Sää: +11°C, sateista ja tuulista
Paikka: Maa valinnainen, valmennus pidetään maneesissa
Valmentaja: Cyrielle Bonnet, ranskalainen aloitteleva valmentaja, kiinnittää huomiota erityisesti ratsukon yhteistyön sujuvuuteen ja ratsun eteenpäinpyrkimykseen
Ratsastajan olotila: Väsyttää, ei jaksaisi keskittyä, jokin huoli painaa mieltä
Ratsun olotila: Energinen, säheltää omia juttujaan (hevosen luonteeseen soveltuvasti)

Mahdollisia yllätyksiä
1. Nousee myrsky ja maneesin katto lähtee tuulen mukana lentoon
2. Ratsastaja nukahtaa ratsunsa selkään
3. Maneesin kattoon ripsottava sade jännittää hevosta
4. Cyrielle Bonnet ei kommentoi lainkaan ratsukon tekemisiä
5. Ratsun turvahuopa jäi kotiin ja siksi hän on nyt ihan huonolla päällä

Valmennuskertomukset (klik)
Aavetyttö ja Bizzaro Vegas

Olin paikalla jo ennen valmentajaa, joten laitoin Bizzaron ihan rauhassa valmiiksi. Ehdin jopa kiillottaa sen karvan, joten näytti siltä että olisimme olleet kisoissa. Bizzarokin selvästi nautti olostaan. Vain kaksi asiaa olivat huonosti. Oma väsymys ja säätila. Ulkona satoi vettä melkein vaakasuoraan. Ehkä väsymys johtui säästä ? No, oli kuitenkin jaksettava keskittyä, joten lähdin tarpomaan sateen läpi maneesille. Pääsin sisälle läpimärkänä ja nousin satulaan. Cyrielle Bonnet oli jo seisomassa keskellä kenttää. Hetken kuluttua siirsin Bizzaron raviin. Se tuntui energiseltä ja jotenkin yliaktiiviselta. Se ei rentoutunut, vaan katseli valppaana maneesia. Ehkä sade hermostutti sitä. Joka tapauksessa siirryin raviin. Tein aina päätyihin pysähdykset, mutta Bizzarolla kesti yllättävän kauan reagoida ja väliin tuli aina muutama käyntiaskel. Lopulta se kuitenkin alkoi kuunnella paremmin ja pysähdykset sujuivat normaalisti. Teimme myös muutaman ravilisäyksen, ja ne sujuivatkin hienosti. "Tehkää käynti-ravi-käynti siirtymisiä, kiinnitä huomiota hevosen välittömään reagoimiseen", Cyrielle neuvoi. Ensimmäiset siirtymiset menivät omasta mielestäni mahtavasti. "Koeta saada Bizzaro siirtymään hieman pehmeämmin, edellinen näytti kamalalta, koska siirtymiset olivat töksähtäviä", oli Cyriellen mielipide. Seuraava menikin sitten paljon paremmin, sillä en käyttänyt niin paljon ohjasapuja kuin edellisessä siirtymisessä. Myös valmentajan mielestä tämä siirtyminen oli parempi. Seuraavana oli vuorossa laukka-käynti-laukka siirtymiset. Tällä kertaa jo ensimmäisellä kerralla onnistuimme. "Hienoa, nyt voimme tehdä näin: pysäytä ja siirrä sitten raviin", Cyrielle sanoi. No, pysäytin Bizzaron. Tähän asti sujuikin hyvin, mutta raviin siirtyminen kävi liian monen käyntiaskeleen kautta. Minä en ollut tyytyväinen, eikä valmentajakaan. "Yritä edes keskittyä ! Et voi sen antaa tehdä mitä se haluaa !" Cyrielle kommentoi. Terästäydyin ja pysäytin Bizzaron. Nyt keskityin vielä ankarammin ja siirtyminen hipoikin täydellistä. "Jes ! Hienoa työtä. Voit seuraavaksi kokeilla samaa, mutta siirry ravin sijasta laukkaan" valmentaja ohjeisti. Tällä kertaa pysähdys ei mennyt ihan nappiin, mutta laukannosto oli sitäkin parempi. Seuraavalla kerralla meni päin mäntyä, kun Bizzaro nosti väärän laukan. Kolmannella yrityksellä kokonaisuus oli hyvä ja Cyrielle kommentoi taas: "Kerrankin ratsastaja, joka ei tyydy hyvään, vaan vaatii ratsultaan parasta". Seuraavana oli vuorossa raviin siirtyminen peruutuksesta. Jo ensimmäinen oli erinomainen, joten teimme saman, mutta siirryimme nyt laukkaan. Jatkoin laukkaamista. "Siirrä se keskilaukkaan. Reippaammin, hop hop", käski Cyrielle. Bizzaro oli energinen ja keskilaukka oli kuulemma 'hienoa katseltavaa'. Tosiasiassa, itsestäni tuntui samalta. "No niin, olette suoriutuneet tänään hyvin. Ravatkaa hetki kolmikaarista kiemurauraa ja lopetetaan sitten", oli valmentajan ohje valmennuksen lopulla. Siirsin raviin ja asettelin Bizzaroa kiemurauralla. Se rentoutui ja laski päätään. Kun siirsin sen käyntiin, olimme molemmat aika tyytyväisiä valmennukseen. "Näin sivumennen sanoen olette aikamoinen pari !" myönsi Cyrielle Bonnet.

Molly ja Alladin v. Rodden

Ajattelin, että kouluvalmennus tekisi hyvää meille, olihan Alladin vielä melko nuori ja vähän arvaamatonkin, ja hiottavaakin oli vielä jonkin verran. Alkuun kaikki ei todellakaan tuntunut menevän nappiin, ei oikeastaan yhtään mikään. Ilma oli hyvin syksyinen, tuulinen ja sateinen, Allu tuntui turhan levottomalta ja pörheältä varmasti vieraan paikan ja säänkin vuoksi, eikä siinä vielä kaikki.. Novellissakin oli niin paljon häslinkiä, että omat ajatuksetkin pääsivät harhailemaan.

Valmentajamme oli Cyrielle Bonnet Ranskasta asti, vielä hyvin uransa alussa. Olin silti hyvin tyytyväinen valmentajaan, vaikka vähän lisäkommenttia olisin kaivannut Alladinin kanssa. Alkuverryttely meni täysin sählingiksi. Allu ei jaksanut keskittyä lainkaan, sillä maneesin kattoon ripotteleva sade sai sen vielä hermostuneemmaksi. Pysähdykset olivat yhtä paikoillaan steppausta, eikä tempon muutokset onnistuneet alkuun sen hohdokkaammin jäykän Allun kanssa. Onneksi Cyrielle huomasi nopeasti niin omani kuin Allunkin jäykkyyden, jonka jälkeen sain kasattua ajatukseni ja keskityttyä täysin ponini kanssa valmentautumiseen. Kun sain hermoni kasattua, pian sen jälkeen myös tahmealta tuntunut Allu alkoi hiljalleen rentoutumaan ja paneutumaan työntekoon paremmin. Siirtymisten aikana pikkuoriini pääsi vasta loistamaan, ja Cyrielle kehuikin sen shetlanninponiksi yllättävän komeita ja lennokkaita liikkeitä, ja hyvää eteenpäinpyrkimystä, vaikka välillä Allu yrittikin testailla ja luistaa tehtävistään, tämä poni kun ei anna mitään ilmaiseksi.. Loppua kohden Alladin oli kuitenkin jo niin vireä ja terästäytynyt, että kolmikaarinen kiemuraura kevyessä ravissa luonnistui yllättävän hyvin. Vaikka alku näyttikin toivottomalta, kokonaisuudessaan valmennus meni oikein hyvi

Soneü ja My Vinur

"Talutin paikallaan steppailevan ja häärivän orin Bairdonin maneesiin, jossa alkaisi piakkoin kouluvalmennus. Vartti oli energisellä tuulella, joka sai minut tuntemaan itseni vielä väsyneemmäksi. Nousin kuitenkin ratsuni selkään, ja aloitin lämmitteöyt valmentajani Cyrielle Bonnetin ohjeiden mukaan käynnissä ympyröitä ja pysähsyksiä tehden. Vartti käveli reippaasti eteenpäin, mutta pysähtyminen ei ollut helppoa. Vartti puski eteenpäin, mutta nihkeästi päätti pysähtyä monta askelta myöhässä. Bonnet huomautteli tästä joka kerta sillä en saanut kitkettyä ongelmaa pois. Hetken aikaa tapeltuamme Vartti luovutti, ja pysähtyi nätisti käskystäni. Sama rumba jatkui kuitenkin taas raviin siirryttäessä ja Bonnetin huutaessa naama punaisena minulle. Väsyneenä kokosin soheltavaa ponia muutaman askeleen, mutta päästin orin liukumaan taas lisättyyn raviin. Valmentajamme valitti kiitoravistamme, ja hidastin sitä parhaani mukaan. Rauhoittelin Varttia, ja vaihdettuamme suuntaa aloitimme varsinaiset harjoitukset. Tehtävänä oli kävellä viisi askelta, ravata kymmenen ja laukata kaksikymmentä, jonka jälkeen siirtyä suoraan laukasta takaisin käyntiin. Vartti askelsi käynnissä nätisti ja rauhallisesti, mutta raviin siirryttäessä koheltaminen alkoi jälleen. Laukassa ihme kyllä Vartti kulki nätisti. Laukasta käyntiin siirtyminen oli vaikeinta, mutta onnistui muutamien yritysten jälkeen. Seuraavana sainkin siirtyä käynnistä suoraan laukkaan, mikä ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Pysähdyksestä raviin siirtyminen sujui myöskin ongelmitta, mutta peruutuksesta siirtyminen olikin asia erikseen. Tuonkin pulman ratkaisimme yhdessä Bonnetin kanssa, ja päätimme lopettaa loppuverryyttelyihin. Ohjelmassa oli vielä kolmikaarista kiemurauraa ravaaminen. Vartti ravasi hikisestä tunnista huolimatta energisesti ja reippaasti, aivan kuin se ei olisi ikinä tehnytkään töitä. Poni kiemurteli pitkin kenttää tikittäen ravia lyhyillä jaloillaan, ja hidastin orin lopulta käyntiin. Taputin hörisevää Varttia kaulalle, ja kiitin Bonnetia opettavaisesta valmennuksesta."

3. päiväkirjavalmennus

Laji: Maastoesteratsastus
Taso 2: Yksittäiset esteet

Tuntirunko
Alkuverryttely: Kentällä ennen maastoesteille siirtymistä, ravissa ja laukassa ympyröitä, pystyn hyppääminen
Harjoitus: Erilaisia yksittäisiä esteitä maastossa, tukki, portti, nousueste, hauta, alashyppy ja vesieste, tai näistä ne mitkä ehditään.
Loppuverryttely: Maastossa ravailua

Olosuhteet
Aika: Alkusyksyn iltapäivä
Sää: +15°C, aurinkoista
Paikka: Maa valinnainen, valmennus pidetään maastoesteradalla
Valmentaja: Tuva Tornquist, ruotsalainen kenttävalmentaja, tekee kaikkensa kehittääkseen valmennettaviaan ja osoittaa haluavansa samaa kaikkensa antamista valmennettavilta
Ratsastajan olotila: Innostunut, mutta edellisestä maastoharjoituksesta on aikaa
Ratsun olotila: Vähän hermostunut (hevosen luonteeseen soveltuvasti)

Sanoja, jotka voi yrittää sisällyttää tekstiin
Ruusu, valkoinen sora, leijona, kirjapaino, kalenteri, kouluraippa, turvaliivi, hevosenkenkä, kannettava tietokone (läppäri), hiiri, oranssi

Valmennuskertomukset (klik)

Ei vielä valmennuksia.

4. päiväkirjavalmennus

Laji: Kouluratsastus
Taso 6: Grand Prix

Tuntirunko
Alkuverryttely: Ympyröitä ja voltteja, siirtymisiä, kokoamisia ja tempon lisäyksiä
Harjoitus: Piruetti ja laukanvaihdot joka askeleella
Loppuverryttely: Ravissa taivuttelua.

Olosuhteet
Aika: Alkusyksyn aamupäivä
Sää: +16°C, aurinkoista
Paikka: Maa valinnainen, valmennus pidetään kentällä
Valmentaja: Cyrielle Bonnet, ranskalainen aloitteleva valmentaja, kiinnittää huomiota erityisesti ratsukon yhteistyön sujuvuuteen ja ratsun eteenpäinpyrkimykseen
Ratsastajan olotila: Jännittää, kun ei ole itse treenannut piruettia vähään aikaan ja jalatkin on kipeät edellisestä treenistä, mutta luottaa ratsun osaamiseen
Ratsun olotila: Vähän vielä aamu-uninen (hevosen luonteeseen soveltuvasti)

Mahdollisia yllätyksiä
1. Yllättävä rankkasade keskeyttää harjoituksen
2. Ratsastajan jalat kramppaavat kesken laukanvaihtojen
3. Cyrielle Bonnet ei kommentoi lainkaan ratsukon tekemisiä
4. Ratsun kauneusunet olivat ihan liian lyhyet ja nyt kiukuttaa

Valmennuskertomukset (klik)

Ei vielä valmennuksia.

5. päiväkirjavalmennus

Laji: Esteratsastus
Taso 4: Radan suorittaminen

Tuntirunko
Alkuverryttely: Ravissa ja laukassa ympyröitä, siirtymisiä, taivuttelua, pystyn hyppääminen
Harjoitus: Seitsemän vapaavalintaisen esteen rata, joka ensin hypätään tarkoituksena olla mahdollisimman huolellinen, toisella kerralla mallinnetaan uusintarataa nopeine tievalintoineen ja kolmannella kerralla yritetään olla sekä nopeita, että huolellisia. Haetaan jokaiselle ratsukolla sopivaa tapaa suorittaa.
Loppuverryttely: Ravipuomeja, taivuttelua, pitkät loppukäynnit

Olosuhteet
Aika: Syksyinen iltapäivä
Sää: +10°C, tuulista
Paikka: Maa valinnainen, valmennus pidetään maneesissa
Valmentaja: Mo Tarrison, englantilainen huippuvalmentaja Keski-Euroopasta, vaatii hyviä lähestymisiä ja muutenkin tarkkaa tekemistä
Ratsastajan olotila: Jännittää
Ratsun olotila: Jännittää, kun ratsastajakin (hevosen luonteeseen soveltuvasti)

Mahdollisia yllätyksiä
1. Tuuli repäisee maneesin katosta palasen
2. Ratsun satulahuopa ei mätsääkään ratsastajan ratsastusliiviin, apua!
3. Mo Tarrison ei puhu sanakaan suomea ja ratsastajan englannin taito puolestaan on "heikohko", eli olematon
4. Hevosta kiinnostaa pääosin estekaluston pureskelu

Valmennuskertomukset (klik)

Ei vielä valmennuksia.

6. päiväkirjavalmennus

Laji: Kouluratsastus
Taso 1: Helppo C

Tuntirunko
Alkuverryttely: Käynnissä ja ravissa voltteja ja ympyröitä
Harjoitus: Hevosen perusratsastusta ravissa, käynnissä ja laukassa erilaisilla teillä: ympyrä, voltti, 3- ja 5-kaarinenkiemuraura, pysäytys ja peruutus.
Loppuverryttely: Ravissa kiemurauraa.

Olosuhteet
Aika: Syksyinen aamupäivä
Sää: +10°C, tuulista, ripottelee sadetta
Paikka: Maa valinnainen, valmennus pidetään maneesissa
Valmentaja: Saara Rajinen, suomalainen ratsastuksenopettajaopiskelija, aina sanavalmis ja kommentoi joskus räväkästikin
Ratsastajan olotila: Väsyttää, kun eilisiltana meni vähän pitkään
Ratsun olotila: Energinen, vähän säpsy (hevosen luonteeseen soveltuvasti)

Mahdollisia yllätyksiä
1. Ratsastaja on unohtanut silmälasinsa kotiin, joten teiden ratsastaminen on vähän hankalaa
2. Saara Rajinen on kauan sitten kadotettu ystävä, ja valmennus menee kuulumisia vaihdellen
3. Saara Rajinen päättää pitääkin valmennuksen ulkona, mutta sehän tarkoittaa, että juuri puunattu ratsukko kastuisi... Protesti!

Valmennuskertomukset (klik)
Kiiran kertomus Miran ja Lyra's Viktorin valmennuksesta

Harjasin Viktorin oikein huolella tuntia varten, jotta valmentaja, jonka olin Miran ja Viktorin yhteistyötä pyytänyt katsomaan, ei saisi huonoa vaikutelmaa. Saara Rajinen (valmentaja) on kuulemma nopea korjaamaan virheet ja erittäin hyvä opettaja, vaikka onkin vasta opiskelija, joten odotukseni olivat tältä päivältä korkealla. Mira tuli tallille sopivasti niin, että ehti hieman vielä harjailla Viktoria kanssani ennen maneesiin siirtymistä. Mira oli hieman hajamielinen ja väsyneen oloinen, joten saatoin vain toivoa, että kaikki kuitenkin sujuu odotusten mukaan. Valmentaja-Saara tuli suoraan maneesille, missä Mira jo käveli alkukäyntejään hiljalleen. Kerroin Saaralle hieman Viktorin luonteesta ja aikaisempien valmentajien kommenteista. Saara kyseli myös onko Miralla jotain tiettyjä puolia, joihin voisi kiinnittää valmennuksen aikana huomiota, ja kerroin, että muuta ei varmaankaan, mutta hän vaikutti hieman väsyneeltä. Siinä samassa Saara päätti, että menemme kentällä, jotta Mira pysyy tunnin ajan hereillä. Mira oli ensiksi kauhuissaan, koska ulkona oli tuulista ja sadepisaroitakin aina silloin tällöin tuli muutamia ja minulle tuli heti mieleen, miten Viktorin jalat kuraantuisivat juuri, kun olin puunannut ne nätiksi, mutta päätimme, että voimme ainakin alussa mennä kentällä. Alkuverryttelyssä Viktor meni erittäin reippaasti ja voiltit ja ympyrät olivat totaalinen katastrofi, koska Viktor oli hieman säpsyllä tuulella eikä olisi halunnut mennä ollenkaan aidalle, jossa oli yksi pelottava pensas. Saara lateli ohjeita melkein jatkuvalla syötöllä ja vaati Miralta hurjasti asioita. Pian Mira teki jo laukassa 5-kaarista kiemurauraa, jossa sekä Saara, Mira että Viktor saivat toden teolla keskittyä. Saara lateli kokoajan ohjeita ja oli selvästi tyytymätön siihen, että Viktor otti 2-4 raviaskelta laukanvaihdon yhteydessä, koska tavoite oli 1-2 askelta. Sen sijaan Miralla oli täysi työ reitin noudattamisessa, joten laukanvaihdot eivät saaneet täyttä huomiota. Lopputunnista Saara päätti, että Mira voi ottaa rennommin, ja tehdä loppuverryttelyksi loivaa kiemurauraa kummallekkin pitkälle sivulle. Tunti oli ihan hyvä, mutta paljon Saaralta tuli asiaa ja Miran eilinen pitkä ilta heikensi suoritusta huomattavasti. Salaa voin siis olla tyytyväinen, etten voi ratsastaa shettiksillä, kun ne ovat niin pieniä.

7. päiväkirjavalmennus

Laji: Kouluratsastus
Taso 3: Helppo A

Tuntirunko
Alkuverryttely: Käynnissä ja ravissa voltteja ja ympyröitä, tempon muutoksia, laukkaa pääty-ympyrällä molempiin suuntiin
Harjoitus: Pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa. Tienä kulman jälkeen keskihalkaisijalle, suoristus ja lyhyelle sivulle. Jos sujuu hyvin, vaikeutetaan niin, että ensin väistöä keskelle päin, suoristus ja väistöä takaisin uralle.
Loppuverryttely: Ravissa pääty-ympyröitä, tavoitteena saada hevosta myötäämään eteen ja alas.

Olosuhteet
Aika: Keväinen iltapäivä
Sää: +7°C, puolipilvistä
Paikka: Maa valinnainen, valmennus pidetään kentällä
Valmentaja: Saara Rajinen, suomalainen ratsastuksenopettajaopiskelija, aina sanavalmis ja kommentoi joskus räväkästikin
Ratsastajan olotila: Vähän kankea, eivätkä ajatuksetkaan ehkä leikkaa ihan niin nopeasti kuin normaalisti
Ratsun olotila: Lihakset jäykkinä, yhteistyöhaluinen (hevosen luonteeseen soveltuvasti)

Valmennuskertomukset (klik)

8. päiväkirjavalmennus

Laji: Esteratsastus
Taso 3: Suhteutetut välit

Tuntirunko
Alkuverryttely: Ravissa ja laukassa itsenäisesti voltteja ja kaarroksia, suoraa uraa ei saa mennä kuin satunnaisesti
Harjoitus: Maneesissa on kolme estettä: kaksi pitkällä sivulla ja yksi poikittain lähellä keskihalkaisijaa. Väli pitkän sivun esteissä on 18 metriä (hevosella n. neljä laukka-askelta) ja väli pitkän sivun esteeltä keskellä olevalle esteelle 14 metriä (hevosella n. kolme laukka-askelta). Tehtävissä harjoitellaan suoraa ja kaarevaa suhteutettua väliä.
Loppuverryttely: Ravissa ympyröitä ja kaaria itsenäisesti.

Olosuhteet
Aika: Keväinen ilta
Sää: +10°C, aurinkoista
Paikka: Maa valinnainen, valmennus pidetään maneesissa
Valmentaja: Saara Rajinen, suomalainen ratsastuksenopettajaopiskelija, aina sanavalmis ja kommentoi joskus räväkästikin
Ratsastajan olotila: Ääh, suhteutettuja.../Jes! Näissä me ollaan niiiiiiiin hyviä.
Ratsun olotila: oma itsensä (hevosen luonteeseen soveltuvasti)

Valmennuskertomukset (klik)
Bairdon on virtuaalitalli. Bairdon is a SIM game stable.
Ulkoasu © cormia / Ulkoasun kuvat © HL & kakuro / Luvaton kopiointi on rikos.