 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Rakitis Albert
© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Allu erottuu tallista erityisesti ulkonäkönsä vuoksi, mutta myös orin luonne herättää huomiota positiivisessa mielessä. Allu ei ole sitä tyyppiä, joka kestää ympärillään tuntitolkulla erilaista hössötystä ja hälinää. Ori viihtyy mielummin omissa oloissaan ja onkin luonteeltaan vähän arka. Edes laumaelämä ei ole sen mieleen, vaan se tarhailee mielellään yksin tai kahdestaan toisen ponin kanssa. Lapsista Allu ei tykkää yhtään, eikä se soveltuisikaan mihinkään ratsastuskoulujen pullaponien joukkoon. Parhaimmillaan Allu on yhden ihmisen hevonen, joka käyttää sitä säännöllisesti erilaisissa aktiviteeteissa. Hoitaessa Allu ei pahemmin häsellä. Yleensä se nuokkuu karsinan kauimmaisessa nurkassa ja aina välillä tutkailee tallin tapahtumia arastellen otsatukkansa alta. Jonkun astellessa sen karsinaan Allu laittaa aina vain varmuuden vuoksi korvansa luimuun - jos sieltä tuleekin joku paha setä? Harjaaminen ei Allulle ole mitään herkkua. Ori on hyväksynyt sen tosiasian, että hoitotoimenpiteet ovat pakollista, mutta kauaa se ei malta olla kauniisti. Jos oria harjailee liian hartaasti, tuloksena voi olla kipeät mustelmat olkapäässä. Hampaita Allu nimittäin osaa käyttää tarvittaessa. Jos hoitaminen tapahtuu Allun pillin mukaan, niistä hetkistä saa varsin nautinnolliset. Kentällä Allun voi nähdä kauniisti koossa kiertelemässä kaviouraa. Tähän pisteeseen tarvitaan kuitenkin kovaa tahtoa ja taistelua. Koulua ja perusasioita ratsastaessa Alluun ei saa minkäänlaista kuria. Se mielummin kaistapäisenä pitkin kenttää, kuin kulkisi kauniisti ratsastajan ohjeiden mukaisesti. Orin kanssa tarvitaan ensinnäkin paljon aikaa, määrätietoisuutta sekä luottamusta, jotta tähän poikaan saa minkäänlaista kontaktia. Kun Allun sitten joskus lopulta saa kuriin, se on kuitenkin melkoisen osaava ja taitoa löytyy Helppo A tasolle saakka. Esteistä Allu nauttii paljon enemmän, kuin koulukiemuroista. Vauhtia ja omapäisyyttä ei kuitenkaan tältäkään alalta puutu. Ori ei haluaisi millään hidastaa, kääntyä oikeaan aikaan taikka mitään muutakaan. Esteet Allu ylittää kunnon ilmavaralla ja muistaa hyvin niin etu- kuin takajalkansakin. Pudonnut puomi on harvinaista tältä orilta, mutta kiellot sitäkin yleisempiä. Kisakentillä ori on yleensä erittäin hermostunut hälinän ja väkipaljouden vuoksi. Allun mielestä mukavampaa olisikin vain olla kotona, tai osallistua vain pienempiin kisoihin. Näyttelypaikoilla juoksevat lapset saavat sen suorastaan kauhistumaan ja pinkomaan pakoon sen mitä jaloistaan pääsee. Itse kehässä Allulla on kuitenkin helpompaa, kun se saa itselleen tilaa ja koko alueen vain itselleen. Allu pelkää erityisesti myös salamanvaloa, sekä ukkosta ja kovaa tuulta. Sukutaulu
Allun isä Generös Gåva on taitava ruotsalainen ravuri ori, joka on tälläkertaa periyttänyt pojalleen ainoastaan ulkonäölliset lahjat - Allusta kun ravuria ei tule. Gåva on rakenteeltaan huippuluokkaa. Ori on hyvässä lihaksikkassa kunnossa ja voit nähdä tämän orin oikein hehkuvan ylpeyttä itsestään. Herra onkin kilpaillut näyttelyissä tiuhaa tahtia ja saanut useita I palkintoja. Usein Gåva on ollut rotunsa paras, joskus jopa koko näyttelyiden komein. Gåvan huiput ovat 52,3ake sekä 1.56,1aly. Voittosumma orilla on lähemmäs sataa tuhatta! Jälkeläisilleen Gåva on periyttänyt pääasiassa vain ulkonäköään, sillä yksikään ravuriksi koulutettu russ ei ole saavuttanut lähellekään yhtä hyviä tuloksia kuin isä itse. Tällä hetkellä rekisterissä on 21 jälkeläistä Gåvalta. Luonteelteen orissa oli hieman herrasmiehen vikaa, sillä poika pisti aina muut (niin ihmiset kuin hevosetkin) itsensä etusijalle, eikä se miltei ikinä kiukutellut mistään asiasta. ii, Andréas on jo eläkkeellä oleva jopa 26 vuotias russ-ori! Andre on väriltään erikoinen, punaruunikko ja säältään vain 116cm korkea. Korkeudestaan huolimatta ori oli erittäin suosittu jalosturorina, sillä monet russkavattajat halusivat joukkoonsa lisää voikkoja russ-oreja. Värinsä Andre kuitenkin periytti vain muutamalle varsalleen, suurimmalle osalle periytyi emän geenit. Andre itse oli koulutettu raviponiksi, mutta kilpailuihin sen kanssa ei oikein päästy koskaan. Andre nimittäin oli erittäin vauhdikas tapaus ja loukkasi treenejen aikana niin useaan otteeseen jalkansa, ettei se koskaan päässyt raviradoille saakka. Orin kanssa kuitenkin ajeltiin ihan huvin vuoksi ja siitä tulikin tallin suosittu vetoponi myös lapsille. Rauhallisuutensa takia se sopikin siihen hommaan loistavasti. JälkeläisetRaktitis Albert on tarjolla jalostukseen evm-sukuisille tammoille. Astutusasioissa otathan yhteyttä sähköpostitse! 00.01.2000 VarsaTUFF, emä: Nimi, omistaja: Omistaja Kilpailukalenteri
Valmennukset10.10.2010 - kouluvalmennus helppo a - valmentajana AavetyttöKommentti: Tulin kentälle ja olit juuri nousemassa Allun selkään. Teitte itsenäiset alkulämmittelyt ja poni näytti kulkevan ihan nätisti. olin kuullut sinulta, että ponilla oli hieman taipumusta pelleillä sileällä. Aloitimme pohkeenväistöllä. Ensin käynnissä. Allu ei millään jaksanut pysyä käynnissä ja huomautin puolipidätteistä. Seuraava väistö menikin sitten paljon paremmmin, mutta parannettavaa oli silti vielä hieman. Kolmas yritys oli lähes täydellinen ja Allu kuunteli hyvin. Seuraavaksi käskin vaihtaa suuntaa ja tulla saman harjoituksen ravissa. Allu kuitenkin näytti päättävän, ettei pohkeenväistöt kiinnosta. Pieni hetki menikin sitten ponin rauhoittelemiseen pukkilaukasta. Kun olit saanut sen taas takaisin hallintaan, tsemppasit ponia hyvin ja väistöt sujuivat hienosti. Seruaavaksi oli vuorossa laukannostoja. Ensin nostit lämmittelyksi laukan harjoitusravista. Sitten käynnistä. Väliin tuli muutama raviaskel ja käskin teitä tekemään saman uudelleen. Se meni hyvin ja sitten oli vuorossa pysähdyksestä laukannosto. Allu ei oikein kuunnellut pidättäviä apuja ja pysähdys oli vähän sitä sun tätä. Laukannosto oli sitten sitäkin parempi. Se nousi yhden raviaskeleen jälkeen. Käskin kehua ponia paljon. Samat laukkaharjoitukset tehtiin vielä toiseenkin suuntaan. Keskityitte molemmat hienosti ja Allu toimi todella hyvin allasi. Päätin, että kun kerran näin hyvin menee, niin miksikäs ei kokeiltaisi vastalaukkakaaria. Tarkoituksena oli nostaa pitkän sivun keskeltä laukka, laukata päädyn läpi vastalaukassa ja hidastaa sitten ravin kautta käyntiin. Ensimmäisellä kerralla vaihdoit kesken kaarteen sisäasetuksen. Sen takia Allu vaihtoi laukan. Toinen yritys oli hyvä. Sitten vielä toiseen suuntaan. Tämä oli Allulle selvästi vaikeampi kierros, koska se nosti myötälaukan. Kun lopulta sait vastalaukan nostettua, kaarrekin sujui hienosti. Lopetimme siihen, koska Allu oli toiminut mukavasti koko tunnin ajan. Lukuunottamatta yhtä hetkeä. Olette hieno pari, jatkakaa samaan malliin ! |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||